No eihän tosta viime kirjotuksesta oo ku....8 kuukautta...hups..
No joo, en ole kovin aikaansaava ihminen ja tässä on ollut nyt kaikenlaista säätöä...lyhyestä virsi kaunis *vetää henkeä* Ollaan edelleen hengattu Eeron kanssa, mutta jossain välissä en jaksanut enää Eeron kärkkäitä mielipiteitä ja olin itse vapaaehtoisesti poistunut Jannon kaveripiiristä, sillä siihen kuului nykyään PP jota en voinut sietää, niin aloin etsimään uutta ihanaa ystäväpiiriä, jolloin muistin pupun. Olin tutustunut pupuun jo vuosia aiemmin ja kutsuin pupun syntymäpäivilleni, jonka jälkeen olimmekin lähes erottomattomat...KUNNES, pupun entinen "poikaystävä" Erik tuli kanssamme kaljalle itikseen...oltiin pupun kaa dokattu 15 päivää putkeen ja yritettiin keksiä tekemistä...mentiin siis itikseen pyörimään tarkoituksena tehdä jotain muuta kun juoda, ja soitettiin jopa lääkärille että saadaanhan lopettaa juominen...johon yllätykseksemme lääkäri sanoi ettei missään nimessä saa lopettaa noin pitkän ryyppyputken jälkeen kuin seinään ja käski ottaa tuopit tai kaksi, mutta ei enempää..no menimme pupun kanssa krapulatärinöissämme (tai edelleen eilisestä kännissä) bläksiin ja pupu kysyi voisiko hän soittaa minun puhelimesta jollekkin exälleen. No annoin luvan ja pupu soitti Erikille ja pyysi hänet mukaan bisselle, Erik asui suht lähellä ja kun hän tuli bläksin terassille, tajusin että olen nähnyt hänet ennenkin ja hän sanoi samaa minulle, kumpikaan vaan ei muistanut että missä. Erik selitti jotain kutsunnoista ja bissestä ja ajattelin että siinäpä mielenkiintoinen ihminen, vajosin kuitenkin bissen myötä jonkinlaiseen vajaaseen tilaan jolloin pääni notkahtaa aavistuksen kallelleen ja katseeni lasittuu. Enempää en siis Erikin jutuista kuullut. Havahduin kun pupu kysyi että pitäisikö meidän jatkaa matkaa ja huomasin kuinka paljon Erikillä oli lävistyksiä. Vaihdoimme muutaman sanan ja Erik antoi puhelinnumeronsa jotta saisi pupun kiinni, sillä pupu oli tyypillisesti kännissä hukannut puhelimensa. Lähdimme pupun kanssa jonnekkin, kuka jaksaa muistaa minne ja unohdin Erikin kunnes tuli halloween. Pupun sisko järjesti halloween-bileet johon minut ja Erik oli myös kutsuttu. Sovimme että näen pupun ja Erikin steissillä ja mulla oli k-a-m-a-l-a krapula ja mentiin sit ostaa bissee ja Erik osti mulle ja itelleen banaanit :D Sitten kaljalavojen kanssa lähettiin kohti pippaloita tiksiin joista en tuntenut kuin pupun ja sen siskon Jutan jonka olin nähnyt kerran ja Erikin joka oli aivan yhtä paniikissa uusista ihmisitä kuin minäkin. Istuttiin Erikin kanssa varmaan suurimmaksi osaksi partsilla röökillä piilossa vierailta :D Sinä iltana lähennyttiin Erikin kanssa ihan mielettömästi ja tuntui kuin olisin löytänyt kadonneen broidini <3 Tässä vaiheessa pupu ja Erik olivat vielä väleissä.
Seuraavan kerran Erik tuli mukaan Jannon etkoille ja seuraavana päivänä kun heräsin Jannon luota, oli puhelimeeni tullut Erikiltä viesti että haluaa leikkiä mun kanssa ja niin me sitten nähtiin ekaa kertaa kahestaan ja osasin aavistella ongelmia kun Erik sanoi mulle että mun kanssa on paljon kivempaa kun pupun. Tästä eteenpäin Erik alkoi soitella mulle paljon enemmän kuin pupulle ja pupun käytös Erikkiä kohtaan muuttui myös. Kerran sitten oltiin kolmisteen dokaamassa ja tulossa baarista, pupulla naksahti ja se heitti Erikin maahan ja alkoi potkia sitä. Tämän "känninaksahduksen" jälkeen pupun ja Erikin välit on menneet koko ajan vaan paskempaan suuntaan...olen ollut todella paljon (lähes erottamattomasti) pupun kanssa...melkein päivittäin ja meillä on omat juttumme, mutta muistan aina Erikin olemassaolon, ja kun taas olen Erikin kanssa, en muista pupua :/ Olin Erikinn luona yökylässä muutama päivä sitten, vaikka alunperin piti olla pupun kanssa, mutta tuli riitaa pupun mustasukkaisuudesta mua kohtaan ja päätin lähteä itään. Meillä oli ihan sairaan hauskaa ja en taas muistanut pupua, ennen kuin aamulla PP soitti ja sanoi että pupu kiukuttelee kun feidasin sen...Tänään se sitten laittoi viestin, jossa pyysi anteeksi ja sanoi rakastavansa mua. Iloitsin hetken, mutta sitten mietin taas Erikkiä. Musta jotenkin tuntuu etten enää itse ohjaa mun elämää ja menetän sen vähäisenkin kontrollin mikä mulla joskus oli.
Tämän vuoden alusta lähtien tuntuu että kaikki paskat, harmit ja murheet on kasattu mun harteille...tutustuin tähän aiemmin mainitsemaani 17-vuotta mua vanhempaan akkaan jolla ei nouse hissi ihan ylimpään kerrokseen, eli PP:hen, hänen ja Jannon välit meni uutena vuotena poikki, PP latasi kaiken paskan mun niskaan, harteille, suut ja silmät täyteen ja oli viittä vaille etten itse romahtanut...nyt PP ja Janno elelee ihmeellistä on-OFF-kaveruutta ja PP kuvittelee siitä vuosisadan rakkaustarinaa...saapahan pettyä kertatoisensa jälkeen, sillä Janno on umpihomo! Mutta ei siitä enempää...saan nykyään mystillisiä päänsärkyjä kun joku mainitsee kaksi p-kirjainta peräkkäin...
Any who...mietin just et voisin tehä mun frendeistä jonkinnäköset luonnekuvaukset...joo! Enskertaan puss och kram <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti